Syyskuun 2014 tähti:
Petteri Tikkanen

Keskiverto kaduntallaaja ei ehkä miehen nimeä tunnista, mutta Petteri Tikkanen lukeutuu kiistatta Suomen sarjakuvantekijöiden kärkikaartiin.

Moninkertaisesti palkitun Tikkasen tuorein tuotos on Like-kustannuksen julkaisema Armeija-albumi, joka jatkaa lukijoille jo tutuksi tulleen Eeron tarinaa.

Miten aikoinaan löysit sarjakuvat ja mitkä olivat suosikkijulkaisujasi tai -sarjakuvantekijöitäsi lapsena?

Aku Ankka -lehti tuli meille tilattuna jo ennen kuin synnyin. Sen parissa kasvoin. Pidin myös Kippari Kallesta, jossa viehätti se voimamieskuvio. Piirtelin Akua ja Kippari Kallea vihkoihin. Asterixit ja Lucky Luket tulivat seuraavaksi. Kirjastossa kahlasin kaikki sarjakuvahyllyt läpi.

Tuorein albumisi on Like-kustannuksen julkaisema Armeija. Missä muodossa ja miten itse suoritit maanpuolustukselliset velvoitteesi?

Kävin kahteen otteeseen Tikkakoskella suorittamassa asepalvelusta ja aamuja kertyi yhteensä 16. Sain vapautuksen terveydellisistä syistä.

Armeija jatkaa Eeron tarinaa. Kuinka pitkälle uskot vielä viihtyväsi hahmon parissa ja tiedätkö jo, miten Eeron tarina tulee päättymään?

Nyt, kun olen kunnialla saattanut loppuun nuoren pojan kasvukertomuksen, ajattelin pistää Eero-jatkumon hetkeksi syrjään. Tarkoitus olisi palailla Kanerva-jatkumon pariin. Niissä tarinoissa eletään edellään viatonta pienten lasten elämää hiekkalaatikon reunalla. Eerokin niissä seikkailee, mutta sisältö on kepeämpää. Suunnitelmissa on albumi, jonka teema on peliriippuvuus – käsittelytapa slapstick.

Sarjakuvistasi on tekeillä saksankielinen kokoelma. Kertoisitko hieman millainen ja miten sen koostaminen on sujunut?

Saksalainen kokoelma käsittää Eero-albumisarjan osat EERO, MOPO, AUTOEROTIIKKAA ja ARMEIJA. Viimeisen osan tein tämän kevään aikana saksalaisen kustantajani pyynnöstä, eli saksankielinen kokoelma vauhditti prosessia. Ehdotin kustantajalle, että annetaan kokoelmalle nimi, joka jää mieleen: Blitzkrieg der Liebe. Ehdotus meni läpi. Nimessä on ripaus Ramones-estetiikkaa ja vastakohtia. Värimaailmaa on hieman yhtenäistetty. Suomalaisissa albumeissa piirtoväri on vaihdellut, mutta saksalaisessa kokoelmassa viiva on painettu mustalla. Jokaisessa osassa on sitten tunnelmaan sopiva lisäväri.

Sinut tunnetaan myös nimellä Black Peider. Mistäs siinä on kyse?

Black Peider on kolmiulotteinen sarjakuvahahmo / supersankaripainija. Peider soittaa kitaraa, vaikkei juuri osaakaan. Kun Black Peider astuu lavalle, hänestä joko pidetään tai vihataan. Kyseisen hahmon puitteissa voin olla täysin vapaa piirtämisen kahleista, voin elää hetken sarjakuvan todellisuutta ja leikitellä machoestetiikalla. Välillä kommentoin piirtämieni Black Peider -sarjakuvien kautta musakenttää ja suodatan mukaan omaelämäkerrallisia kokemuksiani huppuni takaa.

Olet voittanut mm. Kemin sarjakuvakilpailun kahteen otteeseen ja pokannut Sarjakuva-Finlandiankin. Mitä tällaiset tunnustukset merkitsevät ja mitä tavoitteita sinulla on vielä sarjakuvantekijänä?

Kyseiset palkinnot ovat auttaneet jatkamaan ja valaneet uskoa siihen, että olen oikealla tiellä. Näiden tunnustuksien kautta on kadonnut näyttämisen tarve. Nyt voin tehdä rennosti mitä huvittaa. Olen siis taiteilijana huomattavasti vapaampi kuin urani alkuvaiheessa. Ranskan markkinat tekisi vielä mieli ottaa haltuun. Ensi vuodeksi onkin kaavailtu Kanerva ja kirottu lokki -albumia siellä julkaistavaksi. Sopimusta viilataan.

Kynänjälkesi on tullut tutuksi myös City-lehdestä, jossa kuvitit Walter de Campin suosittua Sisäpiiri-sarjaa. Miten tiiviissä yhteistyössä de Campin kanssa kuvat syntyivät?

Kun uuden kuvan tarve lähestyi, Walter de Camp soitti minulle, luki lukijakysymyksen ja sitten vastauksen. Suurimmassa osassa minä tein sitten oman valinnan kuva-aiheesta. Joskus Walter ehdotti aihetta mutta pääosin kuvalliset ideat syntyivät minun päässäni. Joskus kommentoin lukijakysymystä omalla kuvallisella vastauksellani, toisella kertaa taas peesailin Walterin vastausta. Kuvittajan urallani yhteistyö Walterin kanssa on ollut ehkä kaikkein antoisin ja opettavaisin. Noin 10 vuoden ajan niitä tehtiin. Ajoittain kaipaan niitä pieniä keskusteluhetkiä Walterin kanssa. Meillä oli oikeasti hauskaa Sisäpiiri-palstan parissa.

Olet tehnyt sarjakuvia hyvin ennakkoluulottomasti ja kekseliäällä tavalla urasi aikana. Jos käytössäsi olisi rajattomat resurssit, millaisen projektin haluaisit vielä toteuttaa?

Ryhtyisin julkaisemaan lehteä, joka sisältäisi eroottista sarjakuvaa, kauhua ja mustan huumorin sävyttämää hupaisaa hölmöilyä. Voisin kaikkia noita "genrejä" myös itse piirtää ja pyytää kavereita tai ulkomaisiakin tekijöitä mukaan. Tärkeää olisi saada julkaisu myös lehtipisteisiin myyntiin. Se olisi jotain vanhan liiton undergroundin ja varhaisen Ratto-lehden henkistä kamaa, henkilöhaastatteluja sarjakuvamuodossa väliin kanssa. Yhä konservatiivisempaan suuntaan menevää yhteiskuntaa olisi mukava ravistella.

Kuinka paljon itse luet sarjakuvia ja mikä on parasta, mikä on viime aikoina tullut vastaan?

Tarkastan säännöllisesti kirjaston sarjakuvahyllyt. Kirjakauppojenkin tarjontaa seuraan, mutta pyrin ostamaan sarjisfestareilta kiinnostavimmat suoraan julkaisijoilta. Paras tänä vuonna tullut albumi on Huuda Huudan julkaisema Kansalainen Cowboy Henk. Se on mustan huumorin sävyttämää hupaisaa hölmöilyä, jossa on erotiikan lisäksi mukana myös ripaus absurdia kauhua. Daadan julkaisema Tea Tauriaisen Mad Tea Party 2 sisältää myös hauskaa itseruoskintaa. Mainstream sarjoista The Walking Dead on edennyt suomeksi viidenteen osaan, jota luen mielelläni.

Kuukauden tähti on Lilithin kotisivujen haastattelusarja, jossa esitellään tavalla tai toisella ajankohtaisen henkilön toimintaa ja tuotantoa.

Teksti: Tatu Junni

Kaikki vuoden 2014 tähdet:

Syyskuun 2014 tähti: Petteri Tikkanen
Elokuun 2014 tähti: Jussi Karjalainen
Heinäkuun 2014 tähti: Kesäloma
Kesäkuun 2014 tähti: Kesäloma
Toukokuun 2014 tähti: Mari Ahokoivu
Huhtikuun 2014 tähti: Sallamaari Muhonen
Maaliskuun 2014 tähti: Anna Häkkinen
Helmikuun 2014 tähti: Viljami Puustinen
Tammikuun 2014 tähti: Jarkko Martikainen