Lokakuun 2016 tähti - Johanna Vehkoo

Palkittu toimittaja Johanna Vehkoo matkusti autioitumisen aitiopaikoille kysymään, mikä saa ihmiset lähtemään – tai jäämään.

Elämme rajun kaupungistumisen aikaa. Samalla moni perinteisistä teollisuudenaloista elänyt kaupunki hylätään. Jotkut lähtevät katastrofin seurauksena, toiset paremman elämän perässä. Jotkut silti jäävät, ja toiset palaavat, kun kaupunki on keksitty uudelleen.

Tutkimusmatkalle Johanna Vehkoon mukaan lähti valokuvaaja Kimmo Hokkanen. Tarinoista muodostui mukaansatempaava reportaasi Autiopaikoilla – Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille (Teos 2016).

Mitä tapahtui kaivoskylälle Kainuun korvessa ja jälkiteollisen ajan mallikaupunki Detroitille? Entä miksi neuvostoliittolainen kaupunki Huippuvuorilla jätettiin jälkeen?

- Nämä paikat ovat globalisaation häviäjiä, teollisen ajan raunioita, joista työpaikat ja ihmiset pakenevat. Paikat ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä.

Kotipesä. Doel, Belgia. "Vielä 1990-luvun puolivälissä Doelissa asui lähes tuhat ihmistä. Se oli kaunis, hyvinvoiva joenvarsikylä. Nyt asukkaita oli jäljellä kaksikymmentäviisi. Kylään ei enää löytänyt tienviittoja seuraamalla, koska ne oli poistettu. Viranomaiset eivät totisesti halunneet Doelin olevan olemassa."

Kotipesä. Doel, Belgia.

"Vielä 1990-luvun puolivälissä Doelissa asui lähes tuhat ihmistä. Se oli kaunis, hyvinvoiva joenvarsikylä. Nyt asukkaita oli jäljellä kaksikymmentäviisi. Kylään ei enää löytänyt tienviittoja seuraamalla, koska ne oli poistettu. Viranomaiset eivät totisesti halunneet Doelin olevan olemassa."

Pyramidin näköinen vuori. Pyramiden, Huippuvuoret. "Jäätikön vasemmalla puolella kohoaa vuori, jonka pyramidia muistuttavan huipun mukaan kaupunki on nimetty. Vuoren seinämää pitkin nousee katettu käytävä kohti maailman pohjoisimman kaivoksen suuta. Vuoren rinteeseen on muotoiltu valkoisista puunkappaleista sanat: Miru mir. Rauhaa maailmaan."

Pyramidin näköinen vuori. Pyramiden, Huippuvuoret.

"Jäätikön vasemmalla puolella kohoaa vuori, jonka pyramidia muistuttavan huipun mukaan kaupunki on nimetty. Vuoren seinämää pitkin nousee katettu käytävä kohti maailman pohjoisimman kaivoksen suuta. Vuoren rinteeseen on muotoiltu valkoisista puunkappaleista sanat: Miru mir. Rauhaa maailmaan."

Urbaanien raunioiden määrä kasvaa koko ajan. Aavekaupunkeja on syntynyt myös internettiin.

- Löysin ihmisiä haahuilemasta 1990-luvun virtuaalimaailmoista. Bowie Worldissa kohtasin vain muutaman nukkuvan käyttäjän, eikä kukaan vastannut lähestymisyrityksiini.

Internetin hylätyissä haavemaailmoissa yökerhojen pöydillä on kaatuneita pulloja, Aerosmith ei enää konsertoi, tuoreimmat uutiset ovat vuodelta 2001. Second Lifen virtuaaliyritykset on kuopattu.

Virtuaalimaailman parkkipaikat eivät ajan kuluessa muutu metsiksi. Oikeassa maailmassa teollisuuden pilaama maa voidaan kuitenkin saada jälleen kukkaan.

- Erityisesti Detroitissa on nähtävissä ennakkoluulotonta renessanssia. Väljästi rakennettuun kaupunkiin on syntynyt urbaanin maanviljelyksen kulttuuri.

Hylätty koti. Detroit, Michigan. "2000-luvun taitteesta lähtien Detroit on tunnettu paikkana, jonne amerikkalainen unelma ryömi kuolemaan. Kaupunki on menettänyt 60 prosenttia asukkaistaan sitten 1950-luvun."

Hylätty koti. Detroit, Michigan.

"2000-luvun taitteesta lähtien Detroit on tunnettu paikkana, jonne amerikkalainen unelma ryömi kuolemaan. Kaupunki on menettänyt 60 prosenttia asukkaistaan sitten 1950-luvun."

Budapestissa raunioihin on avattu ulkoilmabaareja. Berliinin Tempelhof on saanut uuden elämän kaupunkilaisten kohtaamispaikkana.

Teollisuusrakennukset, kuten Helsingin Kaapelitehdas, ovat muuttuneet taiteen monitoimitiloiksi, kokonaisia kaupunginosia on syntynyt vanhojen tehtaiden ympärille. Kaliforniassa riittävän eksoottiset aavekaupungit ovat alkaneet kiinnostaa turistikohteina.

Tyhjentyvien paikkojen murroksessa näkyy ihmisten kiintymys kotipaikkaansa. Vaikka ympäristö muuttuu, juuria ei ihmiseltä voi ottaa pois.

Kirjan kuvista koottu näyttely on esillä Helsingissä Galleria ARTagissa 6. marraskuuta saakka.

Teksti: Netta Norro, kuvatekstit ovat katkelmia kirjasta
Kuvat: Kimmo Hokkanen

Vehkoo










Vapaa toimittaja Johanna Vehkoo kuuluu journalismikollektiivi Long Playn perustajajäseniin. Hän on myös yksi Feministisen ajatushautomo Hatun vetäjistä.

Vehkoon ensimmäinen kirjan Painokoneet seis! (Teos 2011) kertoi journalismin tulevaisuudesta.

Lilithiin hän on liittynyt vuonna 2011 siirryttyään päivälehtityöstä free-toimittajaksi.