Kulttuuri vientiin

Valtiovalta on herännyt: meillä tehdään kulttuuria! Se on hienoa. Onko heräämisen syynä vuosikausia jatkunut mediapapatus ensin sisältötuotannosta ja nyttemmin innovaatioyhteiskunnasta?

Luovuus on kurssissa, kun muu tuotanto ja työpaikat marssivat voittojen perässä kustannustehokkaammille metsästysmaille.

Suomalaista luovuutta ei voi siirtää Kiinaan. Vai voiko?

Kukaan ei ole aikanaan selittänyt minulle, mitä ”sisältötuotanto” on. Siitä jää suuhun tunkkainen maku. Vähän kuin puhuttaisiin ”ergonomis-funktionaalisesta tilaelementistä”, silloin, kun pitäisi puhua ”tuolista”.

Minusta sisältö on sitä, mitä ollaan tekemässä, oli kyse kirjallisuudesta tai lenkkimakkarasta. Muu on pakkausteollisuutta ja markkinointia. Vaan määritteleekö väline sisällön, kertooko sponsori, missä sallivuuden rajat kulkevat?

Kuluttaja on astia, jonka tehtävä on ottaa vastaan tuotettu sisältö ja maksaa – siinä ei ole paskapuhefiltteriä.

Nyt meillä on innovaatioyhteiskunta. Jihuu. Tulevaisuusministeriä kaavaillaan. Joissain maissa on ollut menneisyysministeriöitä. Niitä yleensä kutsutaan totuuskomissioiksi. Kutsutaan siis tulevaisuusministeriötä paskapuhekomissioksi.

Innovaatio merkitsee uuden keksimistä. On kyse kekseliäisyydestä: kyvystä tehdä tai nähdä uudella tavalla. Kovin harvoin tulee samassa lauseessa mieleen ilmaukset ”ministeriö” ja ”ajatella uudella tavalla”. Mutta minä olen ennakkoluuloinen. Ajattelen vanhalla tavalla. Ennakkoluuloisuus ei ole innovatiivista. Huippuosaaja ei ole ennakkoluuloinen. Jos on, niin keksii sille uuden nimen. Vaikka ”lopputulemapessimisti”.

Olen karkeasti lopputulemapessimisti ja väitän, että uusi kymmenien miljoonien satsaus kulttuurivientiin on sukua vanhalle kehitysyhteistyöprojektille, jossa vietiin Afrikkaan sadoittain kuorma-autoja ruostumaan ilman bensaa ja varaosia.

Kulttuurin bensaa on intohimo tekemiseen ja sen varaosia ovat yllättävällä tavalla ajattelevat ihmiset. Intohimo ei synny rahasta – eikä myöskään tarve tehdä taidetta. Siitä huolimatta kulttuuriviennin tukemisen takana on pitkän tähtäyksen suunnitelma rahasta ja voitoista. Valtiovalta on huomannut, että muutama hevibändi tuo oman panostuksensa voimalla maahan enemmän fyrkkaa, tuohta ja kahisevaa kuin muut taiteenalat vuosikymmenien aikana yhteensä. Ahaa! Tähänhän voisi panostaa!

Pistetään komitea pystyyn. Annetaan hankkeille rahaa. Kun vain tietäisi mille hankkeille. No, tietysti niille hankkeille, jotka menestyvät. Vaan eipä sitä voi tietää etukäteen… sitten seurataan kansainvälisiä trendejä. Ja niin käy, että innovaation ja luovuuden asemesta päädytään seuraamaan trendejä. Hiihtämään perässä.