Heinäkuun 2017 tähti: Matti Johannes Koivu

Onko meillä tulevaisuutta? Löytyykö tulevaisuus itse asiassa menneisyydestä? Näihin kysymyksiin Matti Johannes Koivu lähti etsimään vastauksia, ja päätyi tekemään Ylelle kuunnelmasarjan tulevaisuususkosta.

Kuva: Yle / Hannamari Shakya

Kuva: Yle / Hannamari Shakya

Tarina sai alkunsa Rantasen sisaruksista, jotka elivät Hämeessä Retulansaaren Ylikartanossa 1800-luvulla. Koivu tutki sisarusten käsitystä tulevaisuudesta alun perin pro gradu -tutkielmassaan.

- Jo tuolloin katse oli pitkällä tulevaisuudessa. Elettiin teknistä murrosaikaa ja pelättiin maailmanloppua. Edistysusko määritti kuitenkin elämää, Koivu kuvailee.

Kiinnostus historian tutkimiseen tulevaisuuden kautta heräsi. Voisiko tästä tehdä isomman projektin?

Aiheeksi valikoitui aikakäsityksen historia, ja menetelmäksi sarja podcasteja.

- Itse asiassa se oli vaimoni, joka ehdotti apurahan hakemista. Olin tuolloin kotona pienten tyttäriemme kanssa. Kirjoitin hakemuksen heidän päiväuniensa aikana.

Koivu ajatteli, ettei popmuusikoille anneta apurahoja tutkimukseen.

- Pidin uskomattomana, että Koneen Säätiö lähti tukemaan ajatusta. Onneksi muodollinen pätevyys eli maisterinpaperit oli hankittu.

Tuotantoon tuli mukaan historioitsija Aleksi Valtonen, ohjaaja Martina Marti ja äänittäjä, The Holy -yhtyeestä tunnettu Eetu Pylkkänen.

Apurahan turvin lähdettiin kutsumaan asiantuntijoita ohjelmiin. Mutta mitä kysyä henkilöiltä, jotka tietävät aiheesta valtavasti?

- En osannut mitään mikä liittyi toimittajan työhön. Haastatteleminen oli minulle täysin uutta. Kainalot hiessä mikitin Erkki Tuomiojan pikkutakin ja lähdin kyselemään. Onneksi moni tykkäsi hankkeen ideasta.

Lopulta haastatteluja, syviä ja laajoja, kertyi kolmisenkymmentä. Työtä saatiin jatkaa, kun Yle kiinnostui tekemään aiheesta kuunnelmasarjan Tulevaisuuksien historia.

Ylen myötä tuli kuvioihin myös Lilith. Hyppy laulaja-lauluntekijästä radio-ohjelman tekijäksi kaipasi rinnalleen kumppanin.

- Tiesin Lilithistä jo paljon aiemmin, mutta tämä projekti tarjosi hyvän syyn liittyä. Osuuskunnasta löytyi voimakasta tukea ja asiantuntevaa neuvotteluapua, etenkin sopimusvaiheessa.

Ylen tuotannon turvin Koivun ja työryhmän haastatteluista alkoi löytyä toistuvia teemoja, näkökulmista erilaisiin tulevaisuuksiin.

Kuunnelmalle Koivu antoi oman äänensä. Sooloartistina jo seitsemän albumia laulaneelle ei oman puheäänensä kuuleminen ollut sen helpompaa.

- Puhuminen oli aivan toista kuin laulaminen, paljon vaikeampaa.

Tulevaisuuksien historiasta on riittänyt erinomaista palautetta.

- Se merkkaa paljon. Uusia ideoitakin jo on, mutta en tiedä ostaako niitä kukaan, hän nauraa.

Koivu aikoo jatkaa.

Tekeillä on myös seuraava levy.

- Se on täydellisen musiikin etsimistä. Kun en siinä onnistu, jatkan jahtaamista ja siirryn seuraavaan levyyn.

Hän kokee onnistumista silloin, kun musiikki toimii siinä hetkessä, jossa se esitetään.

- Laulujen kirjoittaminen, siihen aina palaan. Se on musiikin tekemisessä kaikkein kiinnostavin ja haastavin asia.

 

Kuuntele neliosainen Tulevaisuuksien historia Yle Areeenassa.

Kuuntele Matti Johannes Koivun uusin levy Lähtölauluja Spotifyssa.

 

Tammikuun 2017 tähti – Jarkko Martikainen

Muusikko Jarkko Martikaisella on monta rautaa tulessa. Musiikin lisäksi projektit liittyvät kirjoittamiseen.

Jarkko Martikainen ja Luotetut Miehet Tampereen Klubilla 20. lokakuuta 2016. Kuva Riikka Vaahtera.

Jarkko Martikainen ja Luotetut Miehet Tampereen Klubilla 20. lokakuuta 2016. Kuva Riikka Vaahtera.

Viime aikoina Jarkko Martikainen on keikkaillut kuudennen soololevynsä, Ruosterastaiden, merkeissä yksin ja Luotetut miehet -bändin kanssa. Ehtiväinen taiteilija on myös kirjoittanut, oikolukenut ja poikennut studiossakin.

- Kotitöinä ovat olleet Miten lauluni ovat syntyneet -kirjan osuuteni kokoon miekkailu, soittotreenaukset ja laulunteko, yksi studiosessio Kirjastolevy -kokoelma-albumia varten ja Suomi sataa ja tuulee -teatteriesityksen laulutekstien laadinta.

Suomi sataa ja tuulee –teatteriesityksen ensi-ilta on Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 16. helmikuuta.

YUP:n laulajana tunnetuksi tullut Jarkko Martikainen on lisäksi oikolukenut bändin vaiheita käsittelevää kirjaa. Historiikki kertoo 1980-luvulla perustetun, 2000-luvulla hurjaan suosioon nousseen bändin tarinan. YUP – Helppoa muisteltavaa -kirjan on kirjoittanut Hippo Taatila ja se ilmestyy helmikuussa Liken kustantamana.

Muutenkaan tahti ei tänä vuonna hyydy, vaan työn alla on levy sekä kirja.

- Ainakin seitsemännen levyn laulut haluaisin valmistaa, sen lisäksi edistää kolmannen kirjan asioita, ja vielä parantaa juoksuani soiton ja laulamisen osalta. Siinä kolme ammatilliseksi katsottavaa suunnitelmaa.

Seitsemäs pitkäsoitto julkaistaan näiltä näkymin ensi vuonna. On kuitenkin mahdollista, että uusia levyjä ei tarvitse ensi vuoteen asti odottaa.

- Kaikki loka-marraskuun bändikiertueen keikat kyllä äänitettiin, ja niistä saattaisi ehkä julkaista livelevyn vielä tänä vuonna.

Lisäksi tiedossa on lisäksi keikkailua Luotettujen miesten kanssa, soolona, sekä keväällä Haaga Folk Machine -kolmikon kanssa.

Mistä monialaiseen taiteilijan työhön sitten riittää energiaa ja luovuutta? Pontta työhönsä Martikainen kertoo saavansa ihmisiltä, joiden kanssa työskentelee. Myös taiteilla on tärkeä rooli. Hän arvelee sen merkityksen olevan kenties suurempi mitä hän itse myöntääkään. 

- Yleensähän tällaiseen kysymykseen vastataan energialähteinä läheiset ihmiset, eläimet ja luonto, eivätkä ne minunkaan suhteeni ohi osu, mutta kai energiaa tulisi ammentaa silkasta elossa olemisesta. Jollei löydä voimaa ja luovuuden lähdettä siitä, pitää varmaan taipua avaruuden tai ylempien voimien puoleen, ja saattaa olla etteivät ne vastaakaan.

Mutta silkka työhön tarttuminenkin tuottaa tulosta. Kaikki meistä ovat luovia, mutta ero syntyy siitä, että jotkut alkavat kehittää luovuuttaan, Martikainen ajattelee. Ja kun tekee paljon töitä, saa myös aikaan valmista jälkeä.

Oman taiteensa vaiheita ja siinä tapahtuneita muutoksia Martikainen ei halua liiaksi pohtia. Hän kuitenkin kuvailee, että laulujen aiheita on löytynyt lisää ja niissä on alkanut esiintyä ihmisyyden erilaiset kerrokset. Iälläkin on ollut osuutensa muutoksessa.

- Leikiksi laiton ja ylevämpien päämäärien suhde saattaa olla paremmassa tasapainossa kuin alkuvuosina, hän vielä lisää, ja jatkaa että työjälkeen vaikuttaa myös säveltäminen akustisilla soittimilla päänsisäisen unelmoinnin ja sähkökitaransoiton lisäksi.

Jarkko Martikainen on ollut Lilithin jäsen niin kauan, ettei muista enää tarkkaa liittymisajankohtaa.  

Jarkko Martikainen on ollut Lilithin jäsen niin kauan, ettei muista enää tarkkaa liittymisajankohtaa.

 

Olennaista Martikaisen mukaan on se, että hän on voinut keskittyä luovaan työhön, hukkaamatta päiviä turhuuksiin.  

- Tärkeintä ovat tekeminen ja tekemisen innon vaaliminen, kaikella muulla on pienempi merkitys.

 

Teksti: Anna Pöysä

 

 

Lokakuun 2016 tähti - Johanna Vehkoo

Palkittu toimittaja Johanna Vehkoo matkusti autioitumisen aitiopaikoille kysymään, mikä saa ihmiset lähtemään – tai jäämään.

Elämme rajun kaupungistumisen aikaa. Samalla moni perinteisistä teollisuudenaloista elänyt kaupunki hylätään. Jotkut lähtevät katastrofin seurauksena, toiset paremman elämän perässä. Jotkut silti jäävät, ja toiset palaavat, kun kaupunki on keksitty uudelleen.

Tutkimusmatkalle Johanna Vehkoon mukaan lähti valokuvaaja Kimmo Hokkanen. Tarinoista muodostui mukaansatempaava reportaasi Autiopaikoilla – Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille (Teos 2016).

Mitä tapahtui kaivoskylälle Kainuun korvessa ja jälkiteollisen ajan mallikaupunki Detroitille? Entä miksi neuvostoliittolainen kaupunki Huippuvuorilla jätettiin jälkeen?

- Nämä paikat ovat globalisaation häviäjiä, teollisen ajan raunioita, joista työpaikat ja ihmiset pakenevat. Paikat ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä.

Kotipesä. Doel, Belgia. "Vielä 1990-luvun puolivälissä Doelissa asui lähes tuhat ihmistä. Se oli kaunis, hyvinvoiva joenvarsikylä. Nyt asukkaita oli jäljellä kaksikymmentäviisi. Kylään ei enää löytänyt tienviittoja seuraamalla, koska ne oli poistettu. Viranomaiset eivät totisesti halunneet Doelin olevan olemassa."

Kotipesä. Doel, Belgia.

"Vielä 1990-luvun puolivälissä Doelissa asui lähes tuhat ihmistä. Se oli kaunis, hyvinvoiva joenvarsikylä. Nyt asukkaita oli jäljellä kaksikymmentäviisi. Kylään ei enää löytänyt tienviittoja seuraamalla, koska ne oli poistettu. Viranomaiset eivät totisesti halunneet Doelin olevan olemassa."

Pyramidin näköinen vuori. Pyramiden, Huippuvuoret. "Jäätikön vasemmalla puolella kohoaa vuori, jonka pyramidia muistuttavan huipun mukaan kaupunki on nimetty. Vuoren seinämää pitkin nousee katettu käytävä kohti maailman pohjoisimman kaivoksen suuta. Vuoren rinteeseen on muotoiltu valkoisista puunkappaleista sanat: Miru mir. Rauhaa maailmaan."

Pyramidin näköinen vuori. Pyramiden, Huippuvuoret.

"Jäätikön vasemmalla puolella kohoaa vuori, jonka pyramidia muistuttavan huipun mukaan kaupunki on nimetty. Vuoren seinämää pitkin nousee katettu käytävä kohti maailman pohjoisimman kaivoksen suuta. Vuoren rinteeseen on muotoiltu valkoisista puunkappaleista sanat: Miru mir. Rauhaa maailmaan."

Urbaanien raunioiden määrä kasvaa koko ajan. Aavekaupunkeja on syntynyt myös internettiin.

- Löysin ihmisiä haahuilemasta 1990-luvun virtuaalimaailmoista. Bowie Worldissa kohtasin vain muutaman nukkuvan käyttäjän, eikä kukaan vastannut lähestymisyrityksiini.

Internetin hylätyissä haavemaailmoissa yökerhojen pöydillä on kaatuneita pulloja, Aerosmith ei enää konsertoi, tuoreimmat uutiset ovat vuodelta 2001. Second Lifen virtuaaliyritykset on kuopattu.

Virtuaalimaailman parkkipaikat eivät ajan kuluessa muutu metsiksi. Oikeassa maailmassa teollisuuden pilaama maa voidaan kuitenkin saada jälleen kukkaan.

- Erityisesti Detroitissa on nähtävissä ennakkoluulotonta renessanssia. Väljästi rakennettuun kaupunkiin on syntynyt urbaanin maanviljelyksen kulttuuri.

Hylätty koti. Detroit, Michigan. "2000-luvun taitteesta lähtien Detroit on tunnettu paikkana, jonne amerikkalainen unelma ryömi kuolemaan. Kaupunki on menettänyt 60 prosenttia asukkaistaan sitten 1950-luvun."

Hylätty koti. Detroit, Michigan.

"2000-luvun taitteesta lähtien Detroit on tunnettu paikkana, jonne amerikkalainen unelma ryömi kuolemaan. Kaupunki on menettänyt 60 prosenttia asukkaistaan sitten 1950-luvun."

Budapestissa raunioihin on avattu ulkoilmabaareja. Berliinin Tempelhof on saanut uuden elämän kaupunkilaisten kohtaamispaikkana.

Teollisuusrakennukset, kuten Helsingin Kaapelitehdas, ovat muuttuneet taiteen monitoimitiloiksi, kokonaisia kaupunginosia on syntynyt vanhojen tehtaiden ympärille. Kaliforniassa riittävän eksoottiset aavekaupungit ovat alkaneet kiinnostaa turistikohteina.

Tyhjentyvien paikkojen murroksessa näkyy ihmisten kiintymys kotipaikkaansa. Vaikka ympäristö muuttuu, juuria ei ihmiseltä voi ottaa pois.

Kirjan kuvista koottu näyttely on esillä Helsingissä Galleria ARTagissa 6. marraskuuta saakka.

Teksti: Netta Norro, kuvatekstit ovat katkelmia kirjasta
Kuvat: Kimmo Hokkanen

 

Vehkoo

Vapaa toimittaja Johanna Vehkoo kuuluu journalismikollektiivi Long Playn perustajajäseniin. Hän on myös yksi Feministisen ajatushautomo Hatun vetäjistä.

Vehkoon ensimmäinen kirjan Painokoneet seis! (Teos 2011) kertoi journalismin tulevaisuudesta.

Lilithiin hän on liittynyt vuonna 2011 siirryttyään päivälehtityöstä free-toimittajaksi.