Riitta Supperin valokuvista paljastuu arkinen totuus. Miehet istuvat kotioloissaan, ensilumi on laskeutunut routaiseen peltoon ja risteilyalus kelluu sumuisessa satamassa.
Olen ollut Lilithin jäsen aika lailla kaksi vuotta. Minulla oli toiminimi kymmenen vuotta, mutta en pitänyt tästä yritysmuodosta. Tämän lisäksi laskutukset, paperityöt ja kirjanpidot stressasivat. Etsin netistä toimivia ja järkeviä osuuskuntia, niitä ei montaa löytynyt. Huomasin sitten jonkun valokuvaajan olevan Lilithin jäsen, ja sitä kautta päädyin Lilithin nettisivuille.
Teen markkinointiviestintää ja valokuvausta. Olen erikoistunut henkilökuviin, teen paljon vuosikertomuksia ja jonkun verran brändikuvia. Kuvaan siis kaikenlaisia kuvia ihmisistä.
Sydäntä lähinnä ovat tietysti omat projektini. Käynnissä on koko ajan jotain, mutta ne joutuvat usein väistymään muiden työkiireiden edeltä. Tällä hetkellä minulla on muutama työn alla, joista toisessa kuvaan potretteja pääasiassa studiossa ja toisessa kotikaupunkiani Helsinkiä. Kummatkin projektit ovat olleet työn alla jo muutaman vuoden, enkä tiedä milloin ne valmistuvat.
Toisessa projektissani yritän löytää Helsingistä puolia, jotka ovat minulle uusia. Kuvailen paikkoja asukkaiden näkökulmasta. Helsingissä tulee liikuttua aina samoissa paikoissa, elämänpiiri muodostuu lopulta aika pieneksi. Projektini kautta yritän löytää uusia puolia kaupungista ja laajentaa tätä kautta ympyrääni. Kuvauskohteena kaupunki on kiitollinen, sillä se on aina paikalla.
Olen käytännössä itseoppinut, ja valokuvannut pian kymmenen vuotta. Opiskelin Heltekissä valokuvaajan ammattitutkinnon, sitä ennen valmistuin kuvankäsittelijäksi. Aloitin lehtikuvaajana sanomalehdissä. Vuonna 2008 päätin kuitenkin lopettaa lehtityöt, kun avustajasopimukset uusittiin. Kustantajat kaappasivat kuvien oikeudet samoilla vanhoilla hinnoilla, ja oikeudellinen vastuu sysättiin kuvaajille. Lehtityöstä siirryin kuvaamaan markkinoinnin ja viestinnän alan asiakkaille. Sen jälkeen olen kuvannut vain suoraan yrityksille.
Suosittelen Lilithiä erityisesti nuorille ammattivalokuvaajille, joilla toimeksiantojen virta ei ole vielä tasainen. Valokuvaajia valmistuu koko ajan, eivätkä entisetkään meinaa saada töitä alan ylitarjonnan vuoksi. Hinnat ovat laskeneet ja keikat vähentyneet. Osuuskunnassa voi rauhassa ja turvallisesti harjoittaa ammattiaan ilman, että joutuu yrittäjän vastuuseen.
Minulla on tässä osuuskunnassa sellainen tunne, että vaikka työkeikat joskus loppuisivat, en jäisi koskaan tyhjän päälle.
