Blogi: Suhteemme metsään rakennetaan uudelleen
Olin yhtenä Lilithin kolmesta jäsenestä Tiede – Taide – Metsä -tapahtumassa kesäkuun lopussa. Tapahtuman tarkoituksena oli luoda teosaihioita, tutkimusteemoja sekä hankealoitteita, joiden avulla syvennämme kestävää suhdetta metsään.
Tapahtuma koostui luennoista ja työpajoista, joissa metsää lähestyttiin erilaisin näkökulmin. Se kokosi yhteen tieteen ja taiteen tekijöitä pohtimaan yhteistä taisteluamme ilmastonmuutosta vastaan.
Itse työskentelin osana ryhmää, joka pohti metsäsuhdettamme ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Tässä pohdin kuvapainotteisesti ajatuksia ja huomioista, joita tapahtuma herätti.
Matka kansallismaisemaan
Tiede – Taide – Metsä -tapahtuman järjestämiseen Koli tarjosi enemmän kuin ihanteellisen näyttämön ja erityisesti metsäsuhteen puntarointiin.
Kolin voi nähdä koskemattomana luontona vaaroineen, metsineen ja vesineen. Pohjois-Karjalan luonto on jylhää ja mahtavaa. Se tarjoaa vierailleen mieltäylentävän kokemuksen.
Toisaalta metsiemme muutos näkyy myös Kolilla. Kansallismaisemaamme tarkemmin tarkasteleva voi taivaanrannassa nähdä myös sellutehtaan. Onko sekin nykyisin osa kansallismaisemaamme? Sijaitseehan toisaalta korvaamattomattomassa luontonäkymässä myös hotelli, laskettelelukeskus, linkkimaastoja, näköalahissi…
Edustaako meitä kansana enää koskematon luonto ja millaiseen metsään me rakennamme metsäsuhteemme?
Metsäsuhdetyöpajan fasilitoi Suomen metsämuseo Lusto. Työpaja oli kuvitteellinen matka menneeseen metsään, josta nykypäivään palattiin peilaten omaa metsäsuhdetta. Tulevaisuutta visioimme utopia- ja dystopia-näkymien kautta. Työpaja oli erittäin intensiivinen ja antoi pohdittavaa.
Työpajan ja sen keskustelun kautta piirtyi kuva kansasta, joka ei ole vielä ehkä täysin ehtinyt mukaan metsiensä muutokseen. Metsäkuvaamme ehkä leimaa edelleen kansallisromanttinen ajatus koskemattomasta korvesta joka painii hakkuunäkymän kanssa politisoituneessa ja mustavalkoisessa metsäkeskustelussa.
Tunnemmeko metsämme tai niiden tilan?
Vieraantuminen ja paluu metsään
Työpajassa nousi esille myös metsien uudet käyttötavat. Metsäjooga, superfood-bisnes, eräily- ja luontomatkailu, metsäjuoksu ja-pyöräily jne. Metsäkeskustelua käydään jatkuvasti ja uusia hakkumalleja etsitään. Hiilinielut ja monimuotoisempi metsä näkyy otsikoissa ja tulee luomaan metsälle uusia käyttötarkoituksia.
Asenteet muuttuvat. Ehkä rakennammekin tällä hetkellä suhdetta metsiimme uudelleen, tai jos emme, niin nyt se pitäisi tehdä.
Jokaisen olisikin hyvä puntaroida omaa suhdettaan metsiimme ja millaisena ne haluaa tulevaisuudessa nähdä.
Toivon tapahtumalle jatkoa ja vielä laajempaa osallistujakuntaa.
Tässä alkaa olla tulisieluja tämän metsäasian ympärillä. Tätä on hyvä viedä eteenpäin. (Jyri Wuorisalo)
Teksti ja kuvat: Antti Hintsa. Hänen Kotini on metsä -projektinsa sai keväällä Suomen Kulttuurirahastolta merkittävän tuen projektin jatkamiseen kirjan muodossa.
Kohtaaminen huipulla: Tiede – Taide – Metsä oli kesäkuun lopussa järjestetty seminaari ja työpaja, jossa taiteilijat ja tutkijat yhdistyivät luomaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Lilith lähetti tapahtumaan kolme taiteilijaansa.
