Taiteilijat metsän, ilmaston ja vastuullisuuden puolesta

“Hyvinvointimme on riippuvainen suhteestamme luontoon ja Suomessa erityisesti metsään. Koska suhde ilmenee yhteiskunnallisina, sosiaalisina, kulttuurisina ja taloudellisina vaikutuksina suhde on jännitteinen. Tarvitsemme moniarvoista keskustelua ja uuden tyyppistä vuorovaikutusta”,  tapahtuman lähtökohdista kerrotaan.

Yksi tapahtumaan lähtevistä taiteilijoista on Antti Hintsa. Hänen Kotini on metsä -projektinsa sai keväällä Suomen Kulttuurirahastolta merkittävän tuen projektin jatkamiseen kirjan muodossa.

Metsäpuheenvuoroja-työnimellä kulkeva kirja puntaroi ihmisten nykyistä suhdetta metsään. Lähtöoletuksena on, että suomalainen metsäsuhde on romantisoitu tunne koskemattomasta korvesta, vaikka nykymetsistä vain kolme prosenttia on luonnontilassa.

“Suhteemme metsään rakentuu edelleen pitkälti kultakauden myyttiseen kuvaan koskemattomasta metsästä. Metsä määritellään usein sen ulkopuolelta. Siksi haluan piirtää kuvan tämän päivän metsäsuhteesta sisältäpäin, sellaisten henkilöiden silmin, jotka elävät taloudellisessa tai käytännön symbioosissa metsän kanssa”, Hintsa kuvailee.

Kuvataiteilijan ja valokuvaajan ammattinsa lisäksi Hintsa on metsäyrittäjä. Hän asuu ja elää eteläpohjalaisen metsän keskellä.

Metsässä eläjiin kuuluu lilithläinen taidekasvattaja, oululainen kuvataiteilija Marianne Lukkarinen. Hän kehittää työssään luonnollisia oppimisen menetelmiä taiteen tekemiseen ja tutkii Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen maisteriohjelmassa vahvistavaa läsnäoloa taiteilijan ja opettajan työssä. Hänen työnsä pohja tulee kasvatuspsykologiasta (KM). Lisäksi hän maalaa elämäntarinallisia live-maalauksia ihmisten vierellä.

“Työni on kuuntelemista, elämäntarinoille läsnä- ja hereillä olemista. Olen valinnut asuinpaikkani niin, että voin käyttää metsää työni tukena. Olen ja elän metsässä joka päivä. Suunnittelen työt, rentoudun ja lepään metsässä”, Lukkarinen kuvailee metsäsuhdettaan.

Parhaillaan Lukkarinen kehittää kehittää myös luonto- ja taidekokemuksia yhdistävää hyvinvointia tukevaa toimintaa yhdessä terveysalan yrityksen kanssa.

Katutaiteilija Maikki Rantala tarkastelee metsää kaupungista käsin. Katutaiteilijan työ on käytännössä isojen betonisten elementtien maalaamista orgaanisemmiksi ja maisemallisemmiksi. Ilmastonmuutos, luonto ja erityisesti metsä ovat lämpimiä, ellei kuumia aiheita.

Ammattimaista katutaidetta tehdään yhdessä kaupunkisuunnittelun kanssa, parhaassa tilanteessa asukkaiden kanssa yhdessä.

“Työni liittyy kaupungistumiseen ja kaupungin infrastruktuurin kehittämiseen, tuomalla esimerkiksi muualta muuttaneiden tarinoita betoniseinille. Luonnon näkyminen keskellä kivikaupunkia, vaikka maalattuna, voi poistaa juurettomuuden tunnetta ja tarinallistaa esimerkiksi lähiöiden asukkaiden kokemuksia kotiseudustaan”, Rantala kuvailee taiteen vaikutuksia katukuvaan.

Rantala on asunut ikänsä Helsingin keskuspuiston laidalla. Kaupunkimetsä onkin kasvanut aiheena erityisen tärkeäksi, ja hän on lähtenyt kehittämään kaupunkipuistoa yhdessä Suomen luontokeskus Haltian luontokasvattaja Anna Haukan kanssa. Lisäksi Rantala tekee töitä osana Street Art Vantaa– ja Helsinki Urban Art -kollektiiveja sekä yhteistyötä kysyilmastosta.fi-palvelun kanssa.