Uusi työ on käsitteenä syntynyt löyhästi määrittelemään epätyypillisiä työsuhteita, joissa ei työllistytä kuukausipalkkaiseen, jatkuvaan työsuhteeseen.
Uudesta työstä on oikeastaan puhuttu jo parikymmentä vuotta, eikä siinä enää varsinaisesti ole juuri uutta. Teemme entistä enemmän työtä etänä, itselle sopivin aikatauluin, kansainvälisesti, monenlaisissa verkostoissa ja yhteenliittymissä samanaikaisesti toimien.
Tomi Hussi tutkii työkykyä ja hyvinvointia työelämän muutoksissa.
Ilmarisen työkykyjohtamisen tutkimusjohtaja Tomi Hussin mukaan suurimmat työelämän murrokset liittyvät juuri työnteon vapautumiseen ja hybridimäisyyteen.
”Työ ja työsuhde eivät ole enää riippuvaisia toisistaan. Työurat ovat muuttuneet yksilöllisiksi, eli yhden ihmisen työpaikka voi olla kokoelma erilaisia ammatteja, tehtäviä ja osaamista. Niitä toteutetaan yhä enemmän projekteissa, ja töitä tehdään fyysisesti missä tahansa”, Hussi tiivistää.
Samaan aikaan vastuu on siirtynyt yhä alemmas ja vastuuta kannetaan hierarkian sijaan tiiminä. Johtajia ei välttämättä ole ja keskijohdon mikromanagerointia puretaan kovaa vauhtia. Perinteinen työnantaja-työntekijä-malli on murroksessa.
Hussi summaa:
On käynnissä organisaatiodemokratian muutos. Hierarkinen järjestelmä on muuttumassa, kuka tahansa voi toimia tietyssä tilanteessa suunnannäyttäjänä. Monimutkaiset työt tarvitsevat yhä monipuolisempaa osaamista ja näkökulmaa eri aloilta.
Hussin mukaan työelämä koetaankin aikaisempaa turvattomammaksi. Pysyvä työpaikka ei enää automaattisesti tarkoita tulevaisuuden turvaa ja pysyvää varmuutta toimeentulosta.
”Työelämään vahvasti liitetty turvallisuuden tunne on murenemassa. Turvallisuus on ollut sitä, että joku määrää työt ja kantaa toteuttamisesta vastuun.”
Ilmarisen kehittämä tulevaisuuden työelämän haasteita havainnollistava Future Score -kysely kertoo vaivaannuttavia lukuja.
Kyselyyn vastanneista vain 57 prosenttia tietää oman työnsä tavoitteet. 42 prosenttia tietää omat vahvuutensa ja osaa tuoda ne esiin. Vain 43 prosentille vastaajista on helppo hahmottaa, millaisissa tehtävissä omasta osaamisesta on hyötyä.
Miten ja mistä pysyvyyden rinnalle löydetään uusia turvaa luovia elementtejä?
Hussin mukaan avainasemassa on jatkuva oppiminen.
”Olennaista on, että kaikilla tasoilla, missä tahansa työssä, opitaan ja opetetaan. Oppiminen ei välttämättä ole enää esimerkiksi organisaation määrittelemä koulutusohjelma, vaan organisaatiossa opitaan toisilta ja jaetaan opittua muiden kanssa. Oppiminen ja opettaminen on demokratisoitunut.”
Future score -kyselyn perusteella jatkuvan oppimisen sisäistäminen on jo hyvällä alulla. Reilusti yli kolmasosa kokeekin, että oma työ tulee seuraavan kolmen vuoden aikana muuttumaan merkittävästi. Hussi tiivistää:
45 prosenttia vastanneista kokee, että heidän verkostossaan on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä projektityötä. 68 prosenttia kokee, että keskusteleminen muiden kanssa on yksi parhaista tavoista ratkaista työhön liittyviä ongelmia. Samaan aikaan 56 prosenttia kokee, ettei kaipaa esimiestä ohjaamaan arkea.
Verkostomaisessa maailmassa oppiminen ja omien vahvuuksien esiin tuominen muodostavat yhdessä ”pomminvarmasti oleellisen taidon uusien työtehtävien löytämisessä”, Hussi painottaa.
Luovilla aloilla uusi työ toteutuu vakiona. Sen äärellä kaivataan kuitenkin uudenlaisia ammatillisia tapoja järjestää työtä. Osuuskunta on yksi vaihtoehto organisoida työtä niin, että siinä toteutuu vapaus ja vastuu hyvässä suhteessa.
Hussi tiivistää: ”Osuuskunta asemoi työntekijän aivan uudella tavalla. Se antaa paikan, mihin juurtua.”
Teksti: Netta Norro
Tämä kirjoitus on osa Luovan työn uusi turvallisuus -blogisarjaa, joka pohjaa Lilithin syyskuussa 2018 pidettyyn Tulevaisuuspaja III:een.
