Suomen kuvajournalistit ovat valinneet vuoden 2018 parhaaksi lehtikuvaksi Joonas Brandtin kuvan rippileirin meditaatiohetkestä. Brandt muistaa kuvan syntyneen aivan tavallisella työkeikalla.
Viime heinäkuussa Joonas Brandt oli tekemässä reportaasia Malmin seurakunnan rippileirillä Lohjalla. Työkeikalla oltiin toimittaja Heidi Väärämäen kanssa.
Kuvien ottamiselle oli varattu tavallista enemmän aikaa, jotta rippileirin erityinen arki saataisiin tallennettua hienovaraisesti.
“Olimme vieraana rippileirin intiimissä ympäristössä, jossa kuvataan lapsia. Silloin on oltava erityisen herkkänä olosuhteiden ja kuvissa näkyvien henkilöiden suhteen. Samalla on kuitenkin reagoitava nopeasti niihin kuvattavien tilanteiden hetkiin, jotka yhtäkkiä aukeavat silmien eteen.”
Päivittäisen meditaatiohetken aikana Brandt kiipesi parvelle. Yläilmoista hän pystyi saamaan kuvaan rauhallisen, graafisen asetelman.
Kuvansa oivallisuutta Brandt alkoi nähdä vasta, kun se julkaistiin Helsingin Sanomissa. Hän ei osaa antaa kuvalle mitään erityistä lukuohjetta, mutta tuomariston perusteluihin on helppo yhtyä.
Tuomaristo kommentoi kuvaa näin:
“Kuvaaja ei voi koskaan järjestää todellisuutta niin hyvin, kuin todellisuus järjestää itse itsensä, kuten tässä voittajakuvassa. Median uutisvirrassa nousee eniten kärkeen katastrofit ja voimakkaan negatiiviset uutiset. Vuoden lehtikuva muistuttaa, miten paljon maailmassa on myönteisiä ja uutisoinninarvoisia asioita.
Median tehtävä on toimia ajan peilinä ja näyttää myös enemmän hyvää ajastamme. Tämä kuva muistuttaa hiljaisen voimakkaasti empaattisuudesta ja siitä, miten me tarvitsemme toisiamme. Olemme lopulta kaikki samassa veneessä.”
“Perustelut tuntuivat luontevilta ja pystyn allekirjoittamaan sen, kuinka tärkeää tässä kärjistämiseen ja vastakkainasetteluun taipuvaisessa ajassa on tuoda esiin ihmisyyden hyviä puolia, kuten empatiaa ja sitä kuinka olemme maailmassa loppujen lopuksi merkityksellisiä suhteessa toisiimme.”
Lilith onnittelee!
